Rakas päiväkirja, luulin jo tänään pääseväni kirjoittamaan jotain positiivisempaa, mutta sitten elämä tarjosi taas sitruunoita. Tyttären poikaystävä tekstasi ikäviä kuulumisia tyttärestäni.
16-vuotiaalla on iskenyt liiallinen vapauden ja aikuisuuden tunne, joka tulee sitten esiin kavereiden kanssa kaupungilla alkoholin juomisena. Tätä on jatkunut hetken aikaa. Tytär siis asuu kaupungissa poikaystävän luona ja opiskelee. Tai eipä se siellä koulussa ole liiemmin viihtynyt... Selvisi, kun puhuin opettajan kanssa.
Huomenna on useamman hoitavan tahon yhteinen tapaaminen ja tyttären hoijks-keskustelu. Eipä olisi voinut paljoa parempaan saumaan osua...
Tytär masentui pari vuotta sitten koulukiusaamisen seurauksena ja on ollut osastojaksolla. Nyt on hoitokontakti polille, jossa myös huomenna palaveri kotikunnan soskun, koulun, polin hoitajan ja sos.työntekijän sekä perheen kesken.
Soittelin opettajan kanssa tänään ja saatiin open kanssa suunniteltua tytön tulevaisuutta seuraavalle kuukaudelle.
Pikku yllätys tyttärelle, huomenna palavereiden jälkeen kyyti käy "maitojunalla" kotiin. Otetaan omaisuus mukaan poikaystävän luota ja ensi viikolla alkaa TETti kotipaikkakunnalla. Saattaapa olla, että seurustelusuhdekin menee poikki törttöilyjen vuoksi, mutta tyttö on tehnyt omat valintansa ja nyt on taas aika asettaa rajoja. Eipä pitänyt tytön lupaukset lopettaa alkoholikokeilut kahteen kertaan, vaan lisää piti kokea ja loukata muita ihmisiä. Sitä saa mitä tilaa!
Ja toinen ärsyttävä asia on, että pellettipoltinkin on vielä korjaamatta. Kuulema huomenna olisi korjaaja tulossa. Toivotaan. Loppuisi se yöllä kellarissa juokseminen. Aamun aloitin tänään kirvesjumpalla alushousut, huppari ja huopikkaat päälläni. Oli mukava hakata puita jo valmiiksi kipeillä ja turvonneilla käsillä ennen seitsemää, että sai tulen uudelleen sytytetyksi. Sitten tuli jotain jalkarättejä taivaalta suoraan silmiin ja myöhästyin töistä, kun oli kehno ajokeli. Normaali luminen tie on ihan hyvä ajaa, mutta sade suoraan silmiin oli paha.
Jotain mukavaa sentään loppuun; sain vihdoin töissä yhden projektin valmiiksi. Lajittelin pari päivää lankoja, jotka meille on vuosien saatossa lahjoitettu. Sieltä löytyi valtavasti erilaisia pellava-, puuvilla- ja villalankoja ja nyt kaikki on oman lajinsa kanssa asiallisesti omassa laatikossaan, omassa kaapissaan. Nyt on helppo löytää asiakkaille tarvikkeet, joita kulloinkin kaivataan. Ja vihdoin tiedän, mitä meiltä löytyy. Kankaat lajittelin jo aiemmin. Helpottaa ohjaustyötä, kun tietää materiaalit.
Kiitos taas, päiväkirja! Oli kiva avata vähän sydäntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro vaan, mä luen kyllä!